Miksi vanhat kokemukset vaikuttavat edelleen siihen, miten reagoit?

Kun huomaat reagoivasi taas samalla tavalla

Olet ehkä joskus ollut tilanteessa, jossa huomaat toimivasi tavalla, jota et itse asiassa haluaisi.

Vetäydyt, vaikka haluaisit tulla lähemmäs. Puolustaudut, vaikka toinen ei ehkä tarkoittanut pahaa. Yrität miellyttää, vaikka jokin sinussa haluaisi sanoa ei.

Tai huomaat jälkikäteen, että reagoit voimakkaammin kuin olisit itse tilanteessa odottanut.

Saatat myös ymmärtää varsin hyvin, mistä tilanteessa on kyse. Tiedät, mitä olisi ehkä järkevää sanoa tai tehdä. Silti siinä hetkessä jokin muu tuntuu vievän mukanaan.

Miksi näin tapahtuu?

Ymmärtäminen ei aina muuta kokemusta

Voimme ymmärtää järjellä paljonkin itsestämme ja elämästämme. Voimme tunnistaa toimintatapoja, nähdä toistuvia tilanteita ja jopa tietää, mistä jokin tapa toimia on saattanut syntyä.

Silti sama tilanne voi toistua.

Tämä on minusta kiinnostava kohta pysähtyä. Mitä kaikkea kokemuksessamme tapahtuu ennen kuin ehdimme tietoisesti miettiä, miten haluaisimme toimia?

Joskus tiedämme jo ajatuksissamme, ettei tilanne ole samanlainen kuin ennen. Silti tunnemme, reagoimme tai toimimme tavalla, joka tuntuu tutulta.

Silloin pelkkä asian järkeileminen ei välttämättä vie meitä kovin pitkälle. Ehkä tarvitsemme myös mahdollisuuden pysähtyä sen äärelle, miltä tilanne meissä tuntuu ja mitä siinä tapahtuu.

Oma tarinamme kulkee mukanamme

Elämämme muodostuu kokemuksista, ihmissuhteista, menetyksistä, onnistumisista ja monenlaisista tilanteista, joissa olemme yrittäneet löytää oman tapamme olla ja toimia.

Kaikki kokemukset eivät jää mieleemme selkeinä kertomuksina. Emme myöskään aina osaa sanoittaa, miksi jokin tilanne tuntuu vaikealta tai miksi reagoimme juuri tietyllä tavalla.

Joskus huomaamme vain lopputuloksen: taas vetäydyin, taas yritin selvitä yksin tai taas sanoin kyllä, vaikka olisin halunnut sanoa ei.

Voimme pysähtyä kysymään, millaisissa tilanteissa tämä tapa toimia toistuu. Mitä silloin tapahtuu? Mitä huomaan itsessäni? Mitä tilanteessa tuntuu olevan vaikeinta?

Tarkoituksena ei ole löytää yhtä oikeaa selitystä kaikelle. Oma tarinamme on usein monimutkaisempi kuin yksittäinen syy tai tapahtuma.

Mutta kun alamme tarkastella sitä, mitä elämässämme toistuu, voimme ehkä huomata jotakin sellaista, joka on aiemmin jäänyt huomaamatta.

Voisimmeko suhtautua itseemme hieman toisin?

Kun huomaa toimivansa toistuvasti tavalla, jota ei itse haluaisi, on helppo alkaa arvostella itseään.

Miksi en vain toimi toisin? Miksi en osaa sanoa vastaan? Miksi tämä tuntuu minusta edelleen näin vaikealta?

Minusta näissä kohdissa voisi olla hyödyllistä vaihtaa hetkeksi kysymystä.

Sen sijaan, että kysyisimme vain, mikä minussa on vikana, voisimme kysyä: mitä minussa tapahtuu tässä tilanteessa?

Mitä huomaan tuntevani? Haluanko vetäytyä, puolustautua, miellyttää tai päästä tilanteesta pois? Mitä tapahtuu juuri ennen kuin toimin tutulla tavalla?

Näihin kysymyksiin ei tarvitse löytää välittömiä vastauksia. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää kerralla, eikä jokaista kokemusta tarvitse osata selittää.

Joskus jo se, että pystyy tarkastelemaan omaa reaktiotaan hieman uteliaammin ja vähemmän syyllistäen, voi avata uuden näkökulman.

Muutos ei välttämättä ala päätöksestä

Kun huomaa toistavansa samaa toimintatapaa, voi päättää yrittää seuraavalla kerralla toisin. Joskus se onnistuu. Joskus huomaa olevansa jälleen samassa kohdassa.

En ajattele, että muutos olisi aina yksinkertainen päätös, jonka jälkeen kaikki alkaa sujua uudella tavalla.

Joskus tarvitsemme aikaa tutustuaksemme itseemme ja kokemuksiimme paremmin. Joskus on hyödyllistä pysähtyä yhdessä toisen ihmisen kanssa sellaisten kysymysten äärelle, joita on vaikea tarkastella yksin.

Muutos voi alkaa pienestä havainnosta. Siitä, että huomaat jonkin tutun reaktion. Siitä, että pystyt viipymään hetken kokemuksesi äärellä. Tai siitä, että alat nähdä tilanteessa vaihtoehdon, jota et aiemmin huomannut.

Mikään näistä ei takaa tietynlaista lopputulosta. Mutta ne voivat olla merkityksellisiä kohtia matkalla kohti parempaa ymmärrystä itsestäsi.

Miten tätä voi tutkia terapiassa?

Omassa työskentelyssäni lähdemme liikkeelle sinun tarinastasi.

Kuuntelen, kysyn ja tarkennan. Tutkimme yhdessä sitä, mitä olet kokenut, millaisia tilanteita elämässäsi toistuu ja mitä huomaat itsessäsi, kun pysähdymme näiden kokemusten äärelle.

Emme etsi valmista selitystä, jonka pitäisi sopia kaikkeen. Emmekä oleta tietävämme etukäteen, mitä sinun kokemuksistasi pitäisi seurata.

Joskus keskustelu auttaa huomaamaan jotakin uutta. Joskus työskentelyssä on tärkeää antaa tilaa myös tunteille ja kehon aistimuksille, joita voi olla vaikea pukea sanoiksi.

Etenemme vähitellen ja tutkimme sitä, mikä on juuri sinulle merkityksellistä.

Minulle terapiassa ei ole kyse siitä, että ihmisen pitäisi muuttua joksikin toiseksi. Kyse voi olla siitä, että omaa tarinaa, reaktioita ja mahdollisuuksia alkaa nähdä hieman uudesta näkökulmasta.

Mitä se voisi tarkoittaa sinun elämässäsi? Sitä ei tarvitse tietää etukäteen.

Terapia alkaa sinun tarinastasi.